| AJATUKSIA - AJANKOHTAISTA |
| Julkaistu Eduskunta 04.06.2010 |
| Sd-eduskuntaryhmän vastalause valtiontalouden menokehyksiin vuosille 2011-2014 |
VASTALAUSE
Perustelut
PORVARIHALLITUS ON EPÄONNISTUNUT TAVOITTEISSAAN
Työttömyys karkasi käsistä
Hallitus tavoitteli keväällä 2007 hallitusohjelman mukaan talousennusteita selvästi vahvempaa talo-uskasvua, jotta pystyttäisiin vastaamaan julkisten palveluiden ja tulonsiirtojen kehittämistarpeisiin saattamatta julkisen talouden kestokykyä vaaranalaiseksi. Työpaikkojen määrän piti kasvaa vaali-kaudella 80 000–100 000 hengellä. Työttömyyttä piti vähentää kestävästi alle 5 prosentin tasolle.
Hallitukselta on puuttunut ote työllisyyden kokonaisvaltaisesta hoitamisesta. Se on laiminlyönyt työllisyyden hoidon ja toistamassa siten 1990-luvun laman virheet työllisyyden hoidossa. Tehotto-man elvytyksen ja ylisuurten sekä epäoikeudenmukaisten veronkevennysten vaikutus on ollut heik-ko. Tämän seurauksena kokonaistuotanto on laskenut Euroopan ennätysluokkaa ja työttömyys kas-vanut. Tänä vuonna työttömyysaste nousee ennusteen mukaan yli 10 prosentin eli kaksinkertaiseksi hallitusohjelmassa olevaan tavoitteeseen nähden.
Valtiontalouden alijäämä repesi
Hallitus lähti ohjelmassaan siitä, että valtiontalouden alijäämä ei edes poikkeuksellisen heikon talo-uskehityksen oloissa saa ylittää 2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Jos alijäämä uhkaa ennustei-den valossa muodostua tätä suuremmaksi, hallitus esittää viipymättä tarvittavat menojen vähentä-mistoimenpiteet ja muut toimenpiteet ylityksen välttämiseksi.
Suomen kokonaistuotanto supistui viime vuonna poikkeuksellisesti 7,8 prosenttia edellisvuodesta. Viime vuonna valtion rahoitusalijäämä oli 2,4 prosenttia ja tänä vuonna alijäämän arvioidaan ole-van noin 4,1 prosenttia. Alijäämä vajaat kaksinkertainen hallitusohjelman tavoitteeseen nähden, mutta tasapainotustoimia ei ole näkynyt. Sen sijaan hallitus on päättänyt uusista menoista ja siirtä-nyt niiden aloitukset ja rahoituksen seuraavan hallituksen tehtäväksi.
Veronkevennykset vauhdittivat veropohjan murentamista
Hallitusohjelman mukaan veropoliittiset toimet mitoitetaan niin, etteivät ne vaaranna julkisen talou-den pitkän ajan kestävyyttä eivätkä Suomen vakausohjelmaan sisältyviä sitoumuksia.
Julkista taloutta piti hallitusohjelman mukaan hoitaa niin, ettei synny yllättäviä tarpeita verojen ko-rottamiseen tai julkisten menojen leikkaamiseen. Tälle hallitus uskoi luovansa pohjan vastuullisella meno- ja veropolitiikalla. Tavoitteena oli, että työllisyyttä tukevien rakenteellisten uudistusten ansi-osta valtiontalouteen muodostuisi yhtä prosenttia bruttokansantuotteesta vastaava rakenteellinen ylijäämä vaalikauden lopussa.
Hallitusohjelma ja sen tavoitteet kirjoitettiin aivan eri maailmassa kuin sitä sovellettiin, eikä hallitus sosialidemokraattien vaatimuksista huolimatta suostunut päivittämään ohjelmaansa suhdanteiden edellyttämällä tavalla. Pohja vastuulliselta meno- ja veropolitiikalta alkoi murentua, kun ohjelmassa sovittuja ylisuuria veronkevennyksiä alettiin toteuttaa hallituskauden alkuhuumassa. Tätä linjaa jat-kettiin liian pitkään sosialidemokraattien varoituksesta huolimatta eikä edes globaali talouskriisi hillinnyt hallitusta toteuttamasta ohjelmaansa. Virheellisen linjan seurauksena hallitus ajautui pa-niikkiin ja joutui tekemään yllättäviä ja suhdannepoliittisesti väärin verojen korotuksia. Orastava elpyminen saa kolauksen, kun arvonlisä- ja energiaveroja korotetaan.
Seuraavan hallituksen veropolitiikan liikkumavaraa rajoittaa nykyisen hallituksen tekemät suuret pysyvät veronalennukset. Tulevan energiaveron kiristyksen maksajiksi joutuvat pääasiassa kotita-loudet. Erityisesti vähävaraisten kotitalouksien taloudellinen tilanne kiristyy ratkaisun myötä. Ar-vonlisäveron korotus olisi pitänyt siirtää suhdannepoliittisesti parempaan ajankohtaan. Pääomave-roa olisi pitänyt sen sijaan nostaa. Olemme esittäneet aiemmin mm. jäteveron ulottamista yksityisil-le kaatopaikoille, pakkausveron ja Windfall-veron sekä käännetyn alv:n käyttöönotto että pörssi-kaupan verotuksen tehostamista.
Hallituksen veropoliittisesta linjasta on puuttunut hyvän veropolitiikan ominaisuudet. Veropolitii-kan keskeinen tarkoitus on palveluiden ja tulon siirtojen kestävä rahoitus. Veropohja on pyrittävä pitämään mahdollisimman laajana sekä yhtenäisenä. Verotuksen keskeisimpiä periaatteita ovat oi-keudenmukaisuus ja veronmaksukyky. Oikein ajoitetulla ja kohdennetulla verotuksella voidaan vai-kuttaa työllisyyteen, tulonjakoon, ympäristöön, terveyteen sekä talouden kilpailukykyyn. Hallituk-sen talous- ja veropolitiikan epäonnistumisen seuraukset ja korjaustoimet siirtyvät seuraavalle halli-tukselle.
Suomen talouden kasvua ja työllisyyttä on tukenut pääasiassa alhainen ennakoitavissa olevan kor-kotaso, eikä hallituksen tehottomat elvytystoimet. Vuodesta 2008 alkanut lama ja sitä seurannut korkojen nopea lasku on suurin kotimarkkinoita elvyttävä tekijä. Ilman alhaista korkotasoa koti-markkinoilla, rakentamisessa ja palvelualoilla sekä kaupassa ei olisi saavutettu nykyistä kysyntä- ja työllisyystasoa. Kreikan kriisin kärjistymisen myötä euro on heikentynyt viime vuoden lopulta. Tämä on parantanut erityisesti vientisektorin asemaa.
Tehokasta elvytystä pitää jatkaa, jotta työllisyystilannetta kyetään parantamaan
Hallituksen viimeisin menokehysesitys on vain tekninen eikä siinä oteta juurikaan kantaa tuleviin suuriin ongelmiin tai niiden ratkaisemiseen. Hallitus siirtää tämän hallituskauden kaikki virheet ja niiden korjaustoimet seuraavan hallituksen harteille. Kehyksissä ei esitetä uusi toimia tai panostusta tulevan kasvun vahvistamiseen, joka on edellytys työttömyyden laskulle.
Työttömyyden korkeasta tasosta ja kohtuullisen verkkaisesti käynnistyvästä kasvusta johtuen fi-nanssipoliittista elvytystä pitäisi jatkaa. Suomen julkisen talouden maltillinen velkaantuminen antaa tähän hyvät mahdollisuudet.
Kreikan kriisin seurauksena talouden elpyminen saattaa epävarmuuden lisääntymisen myötä pysäh-tyä. Mikäli kriisi Euroopassa laajenee, on seurauksena kasvun hidastuminen uudelleen. Näissä olo-suhteissa monet yritykset muuttavat lomautukset irtisanomisiksi.
Tarvitsemme työllistäviä julkisia investointeja. Nyt olisi hyvä hetki panostaa rautateihin, tieverk-koon ja muihin logistisiin ratkaisuihin, joissa huomioidaan myös teollisuuden tarpeet. Tarvitsemme tulevaisuusinvestointeja osaamiseen, tutkimukseen ja hyvinvointipalveluihin sekä ratkaisuja koh-tuuhintaisen puhtaan energian turvaamiseksi. Laajakaista ei vieläkään ole kaikkien ulottuvilla ja julkisissa rakennuksissa on suuri korjausrakentamisen tarve.
Pitemmän ajan kasvuedellytysten kannalta keskeisintä on, millaisia innovaatioita yrityksemme, tut-kimuslaitoksemme ja yliopistomme tuottavat. Innovaatiojärjestelmämme on hajanainen ja tehoton. Tarvitaan lisää niin yksityistä kuin julkista rahaa sekä tarkempaa kohdennusta. Tutkimukseen tar-koitetusta rahasta liian suuri osa valuu tällä hetkellä hallinnointiin.
Julkisen talouden rahoitusvajeen hoito edellyttää vaalikauden mittaista linjausta valtion menoihin sekä vahvaa sitoutumista niiltä, jotka tämän talouskriisin ja porvarihallituksen jäljet korjaavat. Ta-sapainotustoimet on tehtävä niin, että sosiaaliturvan taso sekä julkisten palvelujen laatu ja saatavuus turvataan. Velka täytyy hoitaa rapauttamatta kansalaisille välttämättömiä palveluita, kuten kouluja, päiväkoteja, terveyskeskuksia ja vanhustenhoitoa sekä lisäämättä köyhyyttä.
Veropohjaa täytyy vahvistaa oikeudenmukaisella ja tehokkaalla tavalla. Verotukia täytyy tarkastella erityisen kriittisesti ja pyrkiä ohjaamaan tuet vain niihin kohteisiin, joilla on aito työllisyyttä lisäävä vaikutus. Varakkaiden täytyy osallistua nykyistä isommalla osuudella yhteisiin taloustalkoisiin. Olemme esittäneet ja esitämme edelleenkin pääomaveron nostoa. Kokonaisveroastetta jouduttaneen lähivuosina nostamaan, mutta se pitää tehdä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.
Pidemmällä aikavälillä tavoitteena pitää olla 70 prosentin työllisyysaste. Kasvavaa työttömyyttä ei saa hyväksyä. Sosialidemokraatit ovat esittäneet sekä viime että edellisvuonna lukuisan määrän konkreettisia esityksiä työllisyyden parantamiseksi. Suuri osa niistä on edelleen yhä ajankohtaisia. Alas ajettua työvoimapolitiikkaa on vahvistettava ja laajennettava merkittävästi. Kasvavan työttö-myyden pysäyttämiseen tarvitaan tuntuvasti isompia paukkuja kuin hallitus tämän kevään lisäbudje-tissaan esitti. Meillä ei ole varaa hukata nuorten eikä ikääntyvien työntekijöiden työpanosta ja osaamista.
Valtion ja kuntien vastuunjakoa on korjattava niin, että kuntien peruspalveluiden rahoitus voidaan turvata kohtuullisella kunnallisverolla. Julkisen sektorin tehokkuutta, tuloksellisuutta ja vaikutta-vuutta pitää edelleen parantaa. Tietohallinnon kehittäminen antaa tähän osaltaan paljon mahdolli-suuksia. Paras-hankkeen jatko kaipaa uutta voimaa.
Suomen meriteollisuuden työpaikkojen, osaamisen ja tulevaisuuden pelastamiseksi sosialidemo-kraatit
esittivät omassa vaihtoehtobudjetissaan jo viime syksynä valtion laivatilauksien aikaistamista telak-kateollisuustyöryhmän esitysten mukaisesti. Hallituksen esitykset ovat jääneet kovin vaisuiksi. Te-lakkateollisuudessa ei ole kysymys rakenteellisista ongelmista, vaan suhdannetilanteen mukanaan tuomasta väliaikaisesta kriisitilanteesta ja tämän vuoksi nyt olisi pitänyt tehdä tehokkaampia toimia.
Metsäteollisuuden kriisi on vain syventynyt tämän hallituskauden aikana. Nyt tarvitaan todellisia toimia mm. metsäverotuksen uudistamisessa, jotta puuhuolto ja metsäteollisuuden toimintaedelly-tykset voidaan turvata. Tämän vuoksi metsälainsäädäntö, metsien uudistamisen ensiharvennus sekä metsäverotukseen ja metsähoitoyhdistyslainsäädäntöön liittyvät kysymykset on kyettävä käymään läpi laaja-alaisesti.
Satsauksia terveyden edistämiseen ja parempaan työelämään
Kuluvan vuoden alusta voimaan tulleen valtionosuusuudistuksen yhteydessä ei muutettu sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien määräytymisperusteita. Tämä oli merkittävä puute valtion-osuuksien määräytymisperusteisiin liittyvien useiden ongelmien vuoksi. Valtionosuusjärjestelmää on kehitettävä ongelmien ennaltaehkäisyyn, terveyden edistämiseen ja varhaiseen puuttumiseen kannustavaksi.
Terveyden edistäminen vaatisi lisäpanostuksia. Hallitus sen sijaan siirtää terveyden edistämistä koskevien hankkeiden rahoittamisvastuuta Raha-automaattiyhdistyksen rahoitettavaksi, siirtäen vas-tuuta julkiselle vallalle kuuluvista tehtävistä RAY:lle. Tämä tarkoittaa, että RAY:n ensisijainen teh-tävä järjestöjen rahoittajana vaarantuu. Järjestöjen avustusten leikkaaminen merkitsee moninaisia ongelmia järjestöille, jotka tekevät tärkeää työtä niin palvelujen tarjoajina kuin niiden kehittäjinä.
Tupakkaveroa korotettiin vuoden 2010 alusta viidellä prosentilla ja hienoksi leikatun tupakan veroa 15 prosentilla. Tupakkaveroa tulee kehyskaudella edelleen korottaa tupakkapoliittisen työryhmän ehdotuksen mukaisesti samansuuruisilla korotuksilla. Tupakkaveroa ei korotettu lainkaan vuosina 1997–2008. Tupakan hinta on Suomessa edelleen Länsi- ja Pohjois-Euroopan maiden keskimääräis-tä tasoa selvästi alempi.
Työurien pidentäminen toteutuu parhaiten panostamalla työssä jaksamiseen, työhyvinvointiin sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Alle 35-vuotiaiden työhön osallistumisaste on Suomessa vain 31 prosenttia. Liian moni nuori jää ilman opiskelupaikkaa ja työhön pääsy venyy. Työkyvyt-tömänä on jo noin 20 000 nuorta. Mm. nuorten masennus aiheuttaa miljardien menot yhteiskunnal-le, kun verotuloja ei kerry ja sairaus aiheuttaa hoitokustannuksia. On etsittävä keinot, joilla kaikille nuorille annetaan mahdollisuus tulla yhteiskunnan tasaveroisiksi jäseniksi. Työurien pidentämisessä on otettava pakon ja heikennysten sijaan käyttöön porkkanoita. Myös esimerkiksi työnantajia tulee kannustaa pitämään iäkkäämpiä työntekijöitä pidempään työelämässä.
Suomi työvoimapolitiikassa jumbosijalla
Viimeisten työ- ja elinkeinoministeriön ennusteiden mukaan työttömyysaste nousee tänä vuonna noin 9,5 prosenttiin ja sen ennustetaan pysyvän miltei yhtä korkeana koko kehyskauden. Nuoriso-työttömyyden lisääntyminen on ollut rajua. Työvoimapolitiikan määrärahojen lisäys tämän vuoden 1. lisätalousarviossa tulee auttamatta liian myöhään. Sosialidemokraatit vaativat jo viime keväänä 200 miljoonan euron suuruista työllisyyslisäbudjettia. Hallitus ei vaatimukseen reagoinut, vaan an-toi työttömyyden kasvun jatkua.
Hallitusohjelman mukaan rakennetyöttömyyden vähentämiseksi piti tehostaa työttömien koulutusta ja tukityöllistämistä sekä työnvälitystä.
Työllisyysmäärärahojen matalasta tasosta johtuen työttömien aktivointiaste on jyrkässä laskussa. Hyvinä työllisyysvuosina, vuosina 2007–2008 työttömien aktivointiaste oli 28 prosentin tuntumas-sa. Nyt työttömistä aktiivitoimissa on vajaat 22 prosenttia.
Työllisyysmäärärahojen mitoitus on edelleen liian alhainen. Toimet työttömien nuorten työllistämi-seksi ovat positiivisia, mutta samalla on huolehdittava pitkäaikaistyöttömyyden ja ikääntyvien työt-tömyyden hoidosta. Pitkäaikaistyöttömyys on lisääntymässä huolestuttavasti.
Vuodelle 2011 esitetään työvoimapolitiikan määrärahoja leikattavaksi 50 miljoonalla eurolla vuo-desta 2010. Vuosina 2012–2014 määrärahoja vähennettäisiin edelleen. Huomioiden kehyskauden työttömyysennusteet ei linjaus ole järkevä. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttö-myyden kasvun hillintä vaatii riittävät resurssit. Myös OECD on kiinnittänyt huomiota Suomen työvoimapolitiikan määrärahojen vaatimattomaan tasoon.
Erityisesti kehyskauden alussa on varattava riittävät määrärahat työvoimapolitiikkaan. aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoja lisättävä vähintään 100 miljoonaa euroa ja sidottava määrärahat jatkossa työllisyystilanteeseen. Vaikeassa taloustilanteessa on palkkatukimäärärahoja suunnattava nykyistä enemmän julkiselle ja järjestösektorille työllistämiseen.
Lisää tehoa nuorten työllistämiseen
Etsivä työparitoiminta on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi nuorten tavoittamisessa ja ohjaamises-sa koulutukseen tai työuralle. Opetusministeriön laskelmien mukaan etsivä nuorisotyö voitaisiin laajentaa viiden miljoonan suuruisella määrärahalla 70–80 prosenttiin kunnista. Tällainen summa tulee sisällyttää valtiontalouden kehyksiin.
Nuorten tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien turvaamiseksi on myös käynnistettävä koulutus-ohjelma sellaisille nuorille, joille virallinen tutkintojärjestelmä ja luokkamuotoinen oppiminen ei sovi. Vaihtoehtoisten oppimisympäristöjen kehittämisohjelmassa voitaisiin kehittää monialaisena yhteistyönä työvaltaisten oppimisympäristöjen, työammattitutkintojen, tuettujen oppisopimusmalli-en ja osatutkintojen kokonaisuutta. Ohjelma toteutettaisiin kiinteässä yhteistyössä työnantajien ja työpajojen kanssa.
Valvonta- ja palveluresurssit laiminlyöty
Myös kehyksissä määritellyt resurssit työvoimapalveluissa, työsuojelussa ja ulkomaalaisten työnte-kijöiden työehtojen ennakko- ja jälkivalvonnassa ovat riittämättömät. Jo nykyisellään tilanne on paikoin kestämätön. Ongelmia tulee lisäämään hallituksen ajama ulkomaalaislain muutos, jolla poistetaan työvoiman saatavuusharkinta, sillä se kasvattaa valvontatarvetta työsuojeluhallinnossa ja Maahanmuuttovirastossa. Maahanmuuttovirastolle siirretään jonkin verran resursseja työvoimavi-ranomaisilta, mutta jälkikäteisvalvontaan eli työsuojeluun ei hallitus lisäresursseja lupaa. Myös TE-toimistot työskentelevät nyt äärirajoilla: vuoden 2010 alussa 60 prosenttia TE-toimistoista piti hen-kilöstöresurssien riittävyyttä huonona kaikkien tehtävien hoitamiseen.
Kuntien palveluiden heikkeneminen uhkaa jatkua
Hallitus on jättänyt kunnat yksin eikä se ole huolehtinut kuntien riittävästä palveluiden tuottamisen rahoituksesta. Hallitus on keskittynyt lähinnä verojen keventämiseen ja vähätellyt talouskriisin vai-kutusta kuntatalouteen sekä jättänyt kunnat käytännössä yksin vastaamaan kasvaviin palveluhaas-teisiin. Tyly asenne on merkinnyt sitä, että kunnat ovat joutuneet tekemään lamatalouden likaiset työt.
Porvarihallituksen perintönä kuntataloudella on heikot lähtökohdat vuosille 2011 – 2014. Kehityk-sen taustalla ovat laman vaikutus ja väestön ikärakenteen muutos. Väestön¬muutos lisää kuntien me-noja vuoteen 2010 mennessä noin 2,5 miljardia euroa eli noin 3 prosenttiyksikön korotuspainetta kunnalliseen tuloveroprosenttiin. Kuntien tehtäviä on jatkuvasti lisätty, vaikka hallitus on toisin lin-jannut. Kuntien tehtävien lisäyksestä aiheutuvien lisämenoja rahoittamiseen hallitus ei ole osoitta-nut riittävästi rahaa.
Sosialidemokraatit esittivät jo vuoden 2009 alussa kuntatalouden ongelmien ratkaisemiseksi kolmen vuoden sillanrakennusohjelmaa, jolla kuntatalous olisi autettu yli laman. Ohjelmalla olisi turvattu palveluiden taso sekä vältetty henkilöstön irtisanomiset ja lomautukset. Esitimme mm. valtion-osuuksien pysyvää korotusta ja kuntien verotulojen vahvistamista sekä kuntien investointien vauh-dittamista. Kuntien valtionosuuksiin ei ole tehty hallituksen toimesta ylimääräisiä valtionosuuksien korotuksia, vaan lisäykset perustuvat lakisääteisiin indeksikorotuksiin.
Hyvinvointipalveluiden leikkauksilla on kauaskantoisia ja vakavia seurauksia. 1990-luvun lamassa tehdyt kuntapalveluiden leikkaukset aiheuttivat tiettyjen ryhmien osalta pitkäaikaista ja voimakasta syrjäytymistä. Viime laman virheet on vältettävä ja kiinnitettävä erityistä huomiota kuntien palve-luiden toimivuuteen. Vaikka kuntien valtionosuuksien lisäys kasvattaisi valtion velkaa, se on inhi-millisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä ratkaisu. Kalliimpaa ja tuhoisampaa on kasvattaa syrjäytymistä ja jättää osa ihmisistä yhteiskunnan ulkopuolelle. Laajamittainen syrjäytymiskehitys on uhka myös työllisyysasteen välttämättömälle nostamiselle. Erityisesti vahvat signaalit nuorten syrjäytymiskehityksestä vaativat nopeita ja määrätietoisia toimia. Toimivilla julkisilla palveluilla on tärkeä rooli köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisessä ja poistamisessa
Kuntapalveluiden laatu on turvattava, paitsi riittävillä resursseilla, myös selkeämmällä normituksel-la mm. vanhustenpalveluissa. Lähtökohtana sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee olla terveyden edis-täminen ja varhainen ongelmiin puuttuminen. Esimerkiksi kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrät ovat lisääntyneet Suomessa merkittävästi viime vuosina. Ongelmaa voitaisiin parhaiten kit-keä satsaamalla perheiden hyvinvointiin ja ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön niin, että voitaisiin välttää lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle. Tätä varten tarvitaan riittävät resurssit.
Valtion ja kuntien vastuunjakoa on korjattava niin, että kuntien peruspalvelujen rahoitus voidaan turvata kohtuullisella kunnallisverolla. Valtionosuuksiin tulee tehdä selvä tasokorotus. Vertailun vuoksi on mainittava, että esim. Ruotsissa hallituksen panostukset kuntapuolelle tänäkin vuonna ovat yli 1,5 miljardia euroa uutta rahaa. Suomessa hallitus on sen sijaan ajanut kunnat kerjuulle an-taakseen tilaa yksityiselle sektorille. Tällaisesta kehityksestä kovimman hinnan maksavat palvelui-den käyttäjät.
Hallitus on myös kerta toisensa jälkeen nostanut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja ja tällä tavoin heikentänyt pienituloisten asemaa. Sosialidemokraatit ovat vastustaneet korotuksia etenkin, kun paljon sairastaville ihmisille tärkeä terveydenhuollon ns. maksukattojen uudistamistyö on edelleen tekemättä. Hallitus vieläpä leikkaa pois kuntien valtionosuuksista ne tulot, jotka kunnat asiakasmaksuista saavat. Tämä sotii vastoin valtio-kunta -suhteessa pitkään voimassa olleita peri-aatteita.
Työttömien määrän kasvun myötä kunnille tulevia menonlisäyksiä ei ole kehysselonteossa tarpeelli-sessa määrin huomioitu. Työttömyys lisää myös sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntää. Työmark-kinatuen tason ollessa liian alhainen kasvaa toimeentulotuen tarve. Tämä aiheuttaa ongelmia pitkä-aikaistyöttömille itselleen sekä rasittaa entisestään kuntien taloutta. On pikaisesti ryhdyttävä toimiin henkilöstön lisäämiseksi sosiaalitoimeen sekä valvottava, että lainmukaiset velvoitteet kunnissa täy-tetään. Toimeentulotukiriippuvuuden vähentämiseksi tulisi myös nostaa mm. työttömän peruspäivä-rahan ja työmarkkinatuen sekä
asumistukien tasoa.
Kehyssuunnitelmassa kuntien heikentyneitä investointimahdollisuuksia ei oteta riittävästi huomi-oon. Kuntien talouden elvyttäminen on ratkaisevassa asemassa taantuman ylittämisessä, ja kuntia tulisikin ohjata voimakkaasti sijoittamaan peruskorjaukseen ja uusiin rakennusinvestointeihin. Tä-mä edellyttää kuitenkin sitä, että kuntien omavaraisuudesta on huolehdittu, jotta esimerkiksi raken-nerahastojen liian korkea omavastuuosuus ei estä kuntia käyttämästä panosta hyväkseen. Kuntien valtionosuuksien kasvattamisen ohella rakennusinvestointien pikainen käynnistäminen edellyttää lisäpanostusta valtiolta. Rakentamisen ohjauksen on kuitenkin myös tuettava rakennuskannan ener-giatehokkuuden ja taloudellisuuden parantamista. Kuntien rakentamisen suoraksi tukemiseksi tulisi ottaa käyttöön kahden vuoden määräajaksi kunnille suunnattu investointituki.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole tukenut kuntatalouden vahvistamista vaalikauden aikana. Opetus- ja sivistyspuolella se näkyy mm. opettajien lomautuksina, oppilashuollon merkittävänä heikkenemisenä ja liian suurina opetusryhminä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa kenttä on sekava ja pirstaloitunut. Nyt tarvitaan yhtenäinen näkemys siitä, mikä on sosiaali- ja terveydenhuollon koko-naisuus ja mikä on sen vaikuttavuus sekä toisaalta, mikä on koko palvelurakenneuudistuksen tavoite ihmisen kannalta
Sosialidemokraattien mielestä uudistusta tulisi edelleen jatkaa vahvojen peruskuntien synnyttämisen
suuntaan. Tällöin voidaan turvata palveluille riittävä väestöpohja sekä ennakoitava ja riittävä rahoi-tus.
Perusväylänpitoon ei vieläkään kaivattuja lisäresursseja
Liikennepolitiikan on oltava pitkäjänteistä, ennustettavaa, luotettavaa ja ympäristöystävällistä inves-tointipolitiikkaa. Epävarmuus vaikuttaa kielteisesti joka taholle ja käy kalliiksi kaikille sekä heiken-tää liikenneturvallisuutta merkittävästi. Pitkäjänteisyyden perusehto on uskottavuus ja määrärahojen riittävyys. Hallitus on omassa liikennepoliittisessa selonteossaan todennut: "Toimiva liikennejärjes-telmä ja pitkäjänteinen liikennepolitiikka tukevat elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia ja kil-pailukykyä sekä sitä kautta talouskasvua. Valtion lyhytjänteinen, hankekohtainen budjetointikäytän-tö vaikeuttaa osaltaan hankkeiden tehokasta toteuttamista." Eduskunta on kerta toisensa jälkeen edellyttänyt, että määrärahakehykseen on jo alusta lähtien sisällettävä riittävät määrärahat liikenne-väylien pitkäjänteiseen kehittämiseen. Eduskunnan valtiovarain- sekä liikenne- ja viestintävaliokun-ta ovat myös toistuvasti vaatineet hallitusta lisäämään perusväylänpidon määrärahoja. Myös edus-kunnan tarkastusvaliokunta on huomauttanut asiasta.
Väylien rapautuva kunto ja jo useiden vuosien aikana riittävän rahoituksen puuttuessa kasvanut kor-jausvelka edellyttäisivät olennaisesti korkeampaa rahoitustasoa, jotta väyläverkosto pystyttäisiin pitämään edes nykyisessä, sinänsä jo tällä hetkellä varsin heikossa kunnossa. Rahoitusvajeen jatkut-tua jo pitkään on viitteitä siitä, että ajaudutaan merkittäviin palvelutaso- ja liikenneturvallisuuson-gelmiin. Kehyspäätöksen linjaukset eivät tuo perusväylänpitoon kaivattuja lisäresursseja. Keskeisin viesti liikenne- ja viestintävaliokunnan yksimielisessä lausunnossa valtiontalouden kehyksistä vuo-sille 2011 - 2014 on, että "perusväylänpitoon on ositettava liikenneverkon riittävän kunnon, liiken-neturvallisuuden ja tarpeellisen kehittämisen turvaava rahoitus. Tämä tarkoittaa perusväylänpidon kokonaisuuden kannalta yli 200 miljoonan euron vuotuista tasokorotusta." Valiokunta haluaa, että perusväylänpidon rahoituksen jälkeenjääneisyyden kuntoon saamiseksi, väyläinvestointien pitkäjän-teisyyden kehittämiseksi ja riittävän pitkäjänteisen liikenteen suunnittelun mahdollistamiseksi tulee laatia vaalikauden ylittävä liikenteen rahoitussuunnitelma.
Myös elinkeinoelämän edustajat ovat useaan otteeseen vedonneet hallitukseen, että jo pelkästään taloudellisen taantuman takia liikenneinvestoinnit ja niiden riittävä rahoitus ovat ratkaisevassa ase-massa työllisyyden ja Suomen kilpailukyvyn kannalta, mutta myös ilmastotavoitteiden saavuttami-selle. Liikenneväylien yksittäiset kehittämisinvestoinnit eivät riitä, jos samaan aikaan laiminlyödään muun väyläverkon palvelutason ylläpito ja kehittäminen.
Seinäjoki-Oulu rataosuuden laaja perusparannushanke on liikenne- ja viestintävaliokunnan mukaan valtakunnallisesti tärkein menossa oleva ratahanke. Rataosuuden rahoitus tuleekin turvata siten, että hankekokonaisuus voidaan toteuttaa keskeytyksettä ja mahdollisimman pikaisesti. Nyt VR on jou-tunut rahoittamaan hanketta, jotta työt eivät keskeytyisi jo elokuussa. Lisäksi erityisiä tarpeita on kevyen liikenteen väylien rakentamisessa ja tasoristeysten poistamisessa. Myös monien siltojen kunto on luvattoman huono.
Hallitus toteaa liikennepoliittisessa selonteossaan, että noin 90 prosenttia liikenteen kasvihuone-päästöistä on peräisin tieliikenteestä ja tieliikenteen päästöistä puolestaan 60 prosenttia tulee henki-löautoliikenteestä. Myös liikenne- ja viestintävaliokunta on linjannut yksimielisesti, että "joukkolii-kenteen houkuttelevuutta ja toimintavarmuutta ympäristöystävällisenä kuljetusmuotona tulee lisätä varmistamalla joukkoliikenteen riittävä rahoitustaso." Sosialidemokraattien mielestä nykyisellä joukkoliikennetuella ei saavuteta niitä tavoitteita, joita hallitus on asettanut muun muassa ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Joukkoliikenteen houkuttelevuutta on lisättävä kehittämällä lippujär-jestelmiä, joukkoliikenteen palvelujen yhteensopivuutta, palvelutasoa ja luotettavuutta. Myös haja-asutusalueiden asukkaille on taattava tasavertaiset ja asiointiyhteydet turvaavat joukkoliikennepal-velut.
Koulutuksen voimavaroja lisättävä
Yliopistolakiuudistuksen yhteydessä sosialidemokraatit korostivat erityisesti kaikkien yliopistojen perusrahoituksen turvaamisesta. Mielestämme vaarana oli, että yliopistojen tasa-arvoisuus romuttuu ja Suomeen kehittyy kahden tason yliopistoja. Sellaisia, jotka kerryttävät varoja sekä valtiolta että elinkeinoelämältä ja sellaisia, joille varoja ei kerry kummastakaan lähteestä. Hallitus kiisti rahoituk-seen liittyvät ongelmat ja painotti, ettei uudistuksen seurauksena yhdenkään yliopiston taloudellinen asema heikkene merkittävästi. Myös henkilöstön asemasta luvattiin huolehtia. Totuus on kuitenkin tällä hetkellä toinen. Uusi yliopistolaki toi lisämenoja muun muassa vakuutus-, työnantaja- ja pank-kimaksuissa. Työttömyysvakuutusmaksu jäi vastoin lupauksia korvaamatta yliopistouudistuksen yhteydessä, jonka vuoksi jouduttiin jälkikäteen säätämään poikkeuslaki. Tämä kattaa kuitenkin vaan kaksi vuotta, jonka jälkeen yliopistoille on luvassa jälleen rahoitusvaje. Useasta yliopistosta on ker-rottu, että esimerkiksi palkkojen ja tilakustannusten nousu ovat aiheuttaneet ongelmia, koska vain osaan noususta on saatu kompensaatiota lisääntyneenä rahoituksena. Seurauksena monen yliopiston budjetti on miinuksella. Yliopistouudistuksen yhteydessä luvattiin myös, että valtion tuottavuusoh-jelma ei enää koske yliopistoja. Tässäkään lupaukset eivät pitäneet; tuottavuusohjelma puree edel-leen yliopistoihin.
Helpotusta yliopistojen tilanteeseen ei ole luvassa. Hallituksen toimenpiteiden myötä yliopistojen perusrahoitus heikkenee ja aluepoliittisesti tärkeitä sivutoimipisteitä uhkaa lakkautus. Esimerkiksi Oulun yliopisto vähentää 180 työpaikkaa, joista irtisanottavien määräksi on kerrottu 68. Opettajan-koulutus ja tietojenkäsittelyn koulutus Kajaanissa lakkautetaan kokonaan. Itä-Suomen yliopisto jou-tuu myös irtisanomaan henkilöstöä. Pahimmillaan koko maksuttoman koulutuksen perustan anne-taan sortua. Epävarmuutta on vielä lisännyt opetusministeriön työryhmän väläyttämät lukukausi-maksut. Hallituksen onkin pidettävä yliopistoille antamansa lupaus ja korjattava perusrahoituksen puutteet välittömästi. Myös ammattikorkeakoulujen voimavaroista on huolehdittava.
Kuntien taloudellinen tilanne on heikko, ja kunnissa on toteutettu leikkauksia opetustoimeen. Moni-en kuntien päätökset ja suunnitelmat uhkaavat perustuslaissa säädettyjen perusoikeuksien toteutu-mista. Sosialidemokraatit ovat esittäneet, että kuntien valtionosuuksia pitäisi nostaa hallituksen esi-tystä enemmän, että perusopetuksen laatu ja tasa-arvoisuus voitaisiin taata. Lisäksi uusi valtion-osuusjärjestelmä ei tue opetuksen voimavaroja.
Valtionosuuksien noston tarve, kun valtionosuuksien erityisopetuskerroin on poistettu, liittyy myös erityisopetusuudistukseen. Esitys lisäisi erityisopetuksen tukimuotoja ja esityksen keskeinen idea on integroida erityisopetusta tarvitsevat oppilaat yleisopetuksen ryhmiin.
Hallituksella ei ollut esitystä tuodessaan käsitystä tarvittavista resursseista. Opetusministerin mu-kaan uudistus ei lisää kustannuksia. Uudistus kuitenkin lisää opettajan työtä, joka on korvattava. Pedagogisten selvitysten tekemiseen opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta, joka ei sekään onnis-tu kustannuksitta. Opettajat on koulutettava vastaanottamaan erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Uudistus lisää myös rehtorien työmäärää. Miten kunnat, jotka lomauttavat opettajiaan voisivat lisätä tuntikehystä tukiopetukseen tai oppilashuoltotyöhön? Oppilashuollon palveluiden riittävyydessä on jo nyt ongelmia koko maassa.
Erityisopetuksen uudistuksen rahoitus vaatii pitkäaikaisen ja kattavan resursoinnin eikä pelkästään lyhytnäköistä ja vaikeasti organisoitavaa hankerahoitusta. Uudessa lainsäädännössä tulee selkeästi säätää mekanismeista ja rahoituksesta, joilla tehostetun tuen toimenpiteiden, kuten pienten opetus-ryhmien, tukiopetuksen ja osa-aikaisen erityisopetuksen saanti varmistetaan myös käytännössä.
Myös erityisopetusuudistukseen liittyy ongelma ryhmäkoosta. Viime aikojen kuntatodellisuus on näyttänyt, että ryhmäkoot ovat pysyneet ennallaan tai kasvaneet entisestään. Rahoitus ryhmäkoko-jen pienentämiseen ei ole ollut riittävä. Lisäksi olisi paremmin varmistettava, että rahoitus todella käytetään ryhmäkokojen pienentämiseen eikä johonkin muuhun.
Nyt on oikea aika kouluttaa ja elvyttämistä aikuiskoulutuksen kautta on tehtävä suuremmassa mit-takaavassa. Esimerkiksi kuntaliiton mukaan aikuisten kasvava ammatillisen koulutuksen tarve pitäi-si huomioida paremmin. Talouskriisin myötä yritykset ovat irtisanoneet ja lomauttaneet ja työttömi-en työntekijöiden määrä kasvaa jatkuvasti. Työvoiman osaamistason parantaminen on tärkeä osa työelämän muutosturvaa. Työttömien ja työttömyysuhan alaisten lisäkoulutukseen, korkeakoulujen aikuiskoulutukseen sekä työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen tarvitaan lisäresursseja. Myös va-paan sivistystyön merkitystä on korostettava erityisesti nyt, kun talouden taantuma on vaikeuttanut monen suomalaisen elämää.
Edelleenkin liian moni nuori jää vaille toisen asteen koulutuspaikkaa. Ammatillisen peruskoulutuk-sen aloituspaikkoja on lisättävä hallituksen esitystä enemmän, jotta suomalaisen elinkeinorakenteen muutokseen, väestön ikääntymiseen ja alakohtaiseen työvoimapulaan kyetään vastaamaan.
Eri puolilla Suomea oppilaat ja opettajat kärsivät oppilaitosten kosteus- ja homeongelmista. Koulu-rakennuksien sisäilmaongelmat uhkaavat henkilökunnan ja oppilaiden terveyttä, ja siksi toimenpi-teiden pitää olla tehokkaampia. Myös kirjastorakennukset rapistuvat Oppilaitosten, päiväkotien ja kirjastojen peruskorjaus- ja uudisrakentamishankkeiden rahoituksen on oltava reaaliaikaista ja riit-tävämpää. Lisäksi tällaiset rakennusinvestoinnit tukisivat kuntien toimintaa taloudellisesti vaikeana aikana.
Tulevaisuus on vihreässä kasvussa
Kehysten puitteissa toteutettavaa hallituksen ilmasto- ja energiapoliittista strategiaa voi aiheellisesti kritisoida siitä, ettei se sisällä mitään todella merkittäviä avauksia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Erityisesti energiansäästön ja energiatehokkuuden potentiaalia ei toteuteta täydellä teholla. Sosiaali-demokraatit ovat sitoutuneet vahvasti ympäristövetoiseen kasvuun ja vihreiden työpaikkojen luomi-seen. Työn ja ympäristön yhteensovittaminen ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi edellyttää sekä käytännön toimia että niihin osoitettuja riittäviä varoja välittömästi.
Sosialidemokraatit ovat vaatineet uuden vihreän talouskasvun sopimusta, jossa merkittävä osa elvy-tykseen käytettävistä resursseista suunnataan ympäristöystävällisen talouskasvun ja teknologian ke-hittämiseen. Osaaminen, keksinnöt ja korkealaatuinen tutkimus luovat perustan ympäristövetoiselle kasvulle. Taloutta elvyttäviä ja samalla asumisen ja liikenteen rakennetta ympäristöystävällisem-mäksi muokkaavia toimia tulee kiirehtiä. Joukkoliikenteestä on tehtävä mahdollisimman kilpailu-kykyinen ja kannattava valinta. Ympäristötöihin, jotka vaikuttavat myönteisesti sekä ympäristön hyvinvointiin että työllisyyteen, olisi panostettava huomattavasti nykyistä enemmän.
Ilmastonmuutoksen asettama haaste edellyttää myös ympäristöministeriön resurssien tuntuvaa ko-hentamista. Tästä huolimatta ympäristöministeriön määrärahatilanne on edelleen vakavasti vaaran-tunut, eikä kehyssuunnitelmassa ole kiinnitetty tähän lainkaan huomiota. Ministeriön resursseja on pienennetty koko hallituskauden ajan. Sosiaalidemokraatit pitävät ympäristöministeriön määräraho-ja riittämättöminä ja ovat huolestuneita ympäristöpolitiikan pitkäjänteisen kehittämisen vaarantumi-sesta tästä syystä. Ympäristöhallintoa on vahvistettava ja ympäristöministeriö säilytettävä itsenäise-nä, erillisenä ministeriönä.
Asuntoja ihmisten tarpeisiin, ympäristön ehdoilla
Taloudellisessa lamassa ihmisten henkilökohtaisen toimeentulon hetkellinen notkahdus johtaa tällä hetkellä usein siihen, että omistusasunnosta joudutaan luopumaan. Pahimmassa tapauksessa taakak-si jää vielä asuntovelka. Sosialidemokraatit esittävät, että työttömyyden sattuessa tai yrityksen men-nessä nurin ihmisen tulisi voida säilyttää kotinsa kohtuullisin ehdoin. Valtion tulee valmistella ta-kausmalli, jossa omistusasuja saa väliaikaista joustoa asuntovelan maksukustannuksiin jolloin tar-peettomilta henkilökohtaisilta konkursseilta voitaisiin välttyä.
Mallissa valtio voisi antaa asuntolainalle väliaikaisen takauksen, jos omistusasujan tulotaso romah-taa esimerkiksi työttömyyden, sairauden tai konkurssin vuoksi. Valtion on edellytettävä pankeilta joustavuutta lainojen lyhennysaikataulujen järjestelyissä. Osana tällaista lyhennysten järjestelyä voidaan em. tilanteissa käyttää myös valtion myöntämää määräaikaista täytetakausta. Tilanteen normalisoiduttua lainanmaksu jatkuisi vanhoilla ehdoilla.
Uusien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamisen ja jo olemassa olevien vuokra-asuntojen peruskorjauksen lisäksi valtion asuntorahaston varoista tulisi tukea nykyistä voimakkaammin myös kohtuuhintaista uustuotantoa erityisesti nuoria ja lapsiperheitä silmällä pitäen. Uudisrakentamisessa tulisi suosia ja edistää puurakentamisen osuutta.
Suomessa asumiskustannukset ovat kohonneet voimakkaasti ja edelleen on odotettavissa huomatta-via asumiskustannusten nousuja. Erityisesti vuokrat ovat nousseet jopa keskituloisten näkökulmasta hyvin korkeiksi. Valtion tukemassa uustuotannossa vuokrataso muodostuu asukkaiden tulotasoon nähden kohtuuttomaksi.
Sosialidemokraatit ovat useaan otteeseen edellyttäneet, että ihmisille voidaan jatkossakin tarjota kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. ARA-vuokra-asuntojen uustuotannon korkotukilainoituksen ehtoja on korjattava merkittävästi siten, että uustuotannolle myönnettävän 10 000 tai 15 000 euron käyn-nistysavustuksen lisäksi korkotuen nykyinen omavastuukorko, nykyisellään 3,4 prosenttia, puolite-taan. Näin päästäisiin nykyisillä rakennuskustannuksilla noin 10 euron/m2 lähtövuokratasoon, jota voidaan pitää asumisen nykyhinnoissa kohtuullisena. Myös ARA-vuokra-asuntojen perusparannus-järjestelmä tulisi uusia siten, että korkotukilainoituksen ehtoja parannetaan uustuotannon lainaehtoja vastaavalla tavalla ja lisätuki sidotaan korjausten energiatehokkuuteen.
Vanhojen vuokratalojen peruskorjaus on kiireellistä saada liikkeelle erityisesti ottaen huomioon synkentynyt taloudellinen tilanne ja ensi vuoden rakennusalan työllisyysnäkymät. Samalla on mah-dollista huolehtia remonttien energiatehokkuudesta siten, että korkotuki sidotaan korjausten ener-giatehokkuuteen niin, että alhaisimman koron saa eniten energiatehokkuutta edistävä remontti. Jär-jestelmä olisi yksinkertaisesti porrastettu siten, että omavastuuosuus laskee asteittain energiatehok-kuuden toteutumisen suhteen ja alhaisin omavastuu eli 1,7 prosenttia on sellaisilla remonteilla, jotka täyttävät kaikki ennalta asetetut energiatehokkuustavoitteet.
Energiatehokkaiden korjausremonttien tukemiseksi tarvitaan hallituksen esittämää pientaloille koh-distuvaa kotitalousvähennystä vastaava yhdenvertaisemmin kohdentuva panostus. Sosialidemokraa-tit ovat esittäneet, että kotitalousvähennystä tulisi laajentaa koskemaan asunto-osakeyhtiöiden re-montteja. Eri asumismuotojen välisen tasapuolisuusongelman lisäksi hallituksen esittämässä muo-dossa kotitalousvähennyksen ongelma on, ettei sen käyttöä ole rajattu energiatehokkuuden mukaan. Nyt sitä saa hyödyntää esimerkiksi kesämökin muuttamiseksi talviasuttavaksi tai öljykattilan vaih-tamiseksi toiseen, mitä ei voida pitää ekologisesti kestävänä verokannustimena.
Puolustusmäärärahojen nostolle ei katteita
Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei ole perusteltua ottaa käyttöön uusia puolustusmenoja nos-tavia indeksejä kuten hallituksen kehysehdotuksessa tehdään. Puolustusmenojen mitoituksessa oli-sikin tullut lähteä kansanedustaja Juha Korkeaojan johtaman turvallisuus- ja puolustuselontekoa valmistelleen parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielisistä ehdotuksista.
Erityisen ongelmallista on, jos puolustusvoimat rakentaa tulevaa toimintansa ja käynnistää uusia varusteluohjelmia taloustilanteeseen täysin sopeutumattomien, tulevia vuosia koskevien rahoituslu-pausten varaan. Uusia varusteluohjelmia ei pidä nyt käynnistää perustuen oletuksiin lisärahoitukses-ta. Jos sitoudutaan nyt uusiin, pitkäaikaisiin hankintaohjelmiin, saattaa seurauksena olla uudet kar-sinnat puolustusvoimain päivittäisissä välttämättömissä menoissa kuten kertausharjoituksissa, lento-tunneissa sekä puolustusvalmiudelle ja koulutukselle välttämättömissä henkilöstömenoissa.
Epärealistinen tuottavuusohjelma
Tuottavuusohjelmaan perustuvat määrärahavähennykset alentavat oikeusministeriön hallinnonalan määrärahakehystä vuonna 2011 yhteensä lähes 5 miljoonaa euroa vuoteen 2010 verrattuna. Hallitus pyrkii oikeuslaitoksen toiminnan tehostamiseen lähinnä organisaatio- ja rakenneuudistuksilla sekä lainsäädännön muutoksilla toteuttaen samalla tuottavuusohjelmaa, joka edellyttää suuria vähennyk-siä henkilötyövuosiin. On epärealistista kuvitella, että pelkästään tuomioistuinprosesseja ja työme-netelmiä tehostamalla tuottavuutta voitaisiin edelleen lisätä merkittävästi. Tuottavuusohjelman yk-sisilmäinen toteuttaminen ja tiukka kehysbudjetointi ovat ajaneet oikeudenhoidossa perusoikeuksien toteutumisen edelle. Suomalaiset oikeudenkäynnit venyvät erityisesti talousrikosten osalta edelleen epäinhimillisen pitkiksi. Talousrikosten tutkinnan nopeuttaminen edellyttää sekä syyttäjäpuolen että poliisitoimen resurssien turvaamista.
Tuottavuusohjelma ulottuu myös entisestään resurssipulasta kärsivään vankeinhoitoon. Erityisesti vankeinhoitolaitoksessa henkilöstön lähtökohtaisen alimitoituksen vuoksi vähennysten toteuttami-nen tavoiteaikataulussa on epärealistista. Oikeusministeriön hallinnonalalle on osoitettu 103 henki-lötyövuoden vähentäminen vuoteen 2015 mennessä. Vähennyksistä 90 on tarkoitus toteuttaa siirty-mällä yleisessä edunvalvonnassa osittain ostopalveluiden käyttöön, mitä selvittämään on asetettu työryhmä. On perusteltua epäillä ostopalveluun siirtymisen kustannussäästöjä, ja työryhmän on syy-tä kiinnittää erityistä huomiota siihen, voidaanko tavoitellut säästöt todella saavuttaa ostopalvelulla.
Kehitysyhteistyötavoitteet saavutettava
Talous-, ruoka- ja ilmastokriisit sekä väestönkasvu ovat aiheuttaneet inhimillisen katastrofin mo-nessa kehitysmaassa. Muuttoliikkeet kehitysmaista ovat kasvaneet. Väestön kasvu ja väestön tasai-seen jakautumiseen liittyvät kysymykset ovat yksi ihmiskunnan tulevaisuuden kohtalon kysymyk-sistä. Kehitysyhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan juuri nyt. Kehityspoliittisista sitoumuk-sista on tärkeää pitää kiinni. YK:n vuosituhattavoitteet, kuten lukutaidon lisääminen ja köyhyyden puolittaminen on saavutettava aikataulussaan.
Maailmassa on alueita, joissa humanitaarinen hätätila on jatkuvasti käsillä. Koulutukseen ja naisten ja lasten aseman parantamisen kehitysyhteistyöprojektit ovat tehokkaimpia hyvinvoinnin kasvun luojia ja köyhyyden vähentäjiä. Niihin sijoittaminen myös jatkossa on tärkeää. Kehitysmaille suun-nattava ilmastorahoitus ei saa vähentää muihin kehitysyhteistyöprojekteihin käytettäviä resursseja ja eri alueiden rahoituspäätösten on oltava keskenään läpinäkyviä ja eroteltavissa. Vahvistamalla de-mokratiaa, lisäämällä osallistumismahdollisuuksia sekä kasvattamalla hyvää hallintoa luodaan kes-tävää kehitystä.
Suomen nykyhallituksen tekemät kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauspäätökset ovat
olleet vastuuttomia. Nykyistä laajempaa pakolaiskulujen kirjaamista osaksi kehitysapua ei myös-kään voi hyväksyä. Kehitysyhteistyön laadun kannalta on tärkeää, että kehitysavun määrärahat kas-vavat tasaisesti ja ennustettavasti. Suomen on saavutettava YK:n asettaman 0,7 prosentin bruttokan-santuotetavoite vuoteen 2015 mennessä. Sosialidemokraatit esittävät, että syksyllä 2010 on laaditta-va yli vaalikauden menevä kaikkien suomalaisten puolueiden sopimus tämän 0,7 % BKT-tavoitteen saavuttamiseksi tässä aikataulussa.
Syrjäytymisen ehkäiseminen on parasta oikeuspolitiikkaa
Valtioneuvoston kehyksissä kriminaalipolitiikan yhdeksi painopistealueeksi mainitaan rikoksentor-junnan tehostaminen. Sosialidemokraatit pitävät merkittävimpänä uhkana kansalaisten turvallisuu-delle syrjäytymistä ja katsovat, että syrjäytymisen ehkäiseminen on myös parasta oikeuspolitiikkaa. Kehyksissä ei kuitenkaan esitetä syrjäytymisen ehkäisemiseen, maahanmuuttajien kotouttamiseen eikä oikeuspoliittiseen tutkimukseen panostamista, vaikka juuri ne ovat ratkaisevassa asemassa ri-kosten ennaltaehkäisemisessä ja vaikka ennaltaehkäisy tulisi yhteiskunnalle huomattavasti halvem-maksi kuin vaikeasta syrjäytymisestä koituva lasku.
Työttömyyden lisääntyminen ja hallituksen rikkaimpia suosiva veropolitiikka ovat osaltaan lisän-neet tuloeroja, köyhyyttä ja syrjäytymistä. Kansalaisten pahoinvoinnin lisääntyminen näkyy myös henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten määrän kasvussa. Sosialidemokraatit ovat toistuvasti esittäneet lisäyksiä oikeuspoliittisen tutkimuksen määrärahoihin, työllistymisen tukemiseen, sosiaa-liturvaan sekä maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä edistäviin toimiin, jotka tukisivat sekä talouden elpymistä että syrjäytymisen ja rikollisuuden ehkäisemistä.
Riittämättömät resurssit vaarantavat oikeusturvan
Oikeusministeriön hallinnonalalla kärsitään edelleen kroonisesta aliresursoinnista. Erityisesti tuo-mioistuimissa ja rikosseuraamuslaitoksessa, oikeusaputoimessa ja ministeriössä siirtyvien määrära-hojen taso jää edelleen hyvin alhaiseksi, mikä tarkoittaa paitsi tiukkaa menokuria myös, että hallin-nonalalla ei ole mahdollisuuksia menojen uudelleenkohdentamiseen kehyksen sisällä.
Syyttäjälaitokselle ei kehyksissä esitetä pysyvää kehystason lisäystä. Talousrikosten ja harmaan ta-louden torjuntaresurssit ovat edelleen riittämättömät, ja vankiloiden uudisrakennuksista ja peruskor-jauksista johtuvat vuokramenojen lisäykset rasittavat vankeinhoitoa entistä pahemmin. Toimitilaky-symysten ratkaisemiseen ei ole varattu lisäresursseja myöskään esimerkiksi paljuselleistä eroon pääsemiseksi. Yleisten tuomioistuimien ja syyttäjien asianhallintajärjestelmän kehittämisen rahoitus on turvattava, sillä kehittämistyöllä on keskeinen merkitys muun muassa rikosasioiden käsittelyai-kojen hallinnan kannalta.
Yksityistäminen ei sovi vankeinhoitoon
Eduskunnassa parhaillaan valiokuntakäsittelyssä oleva hallituksen esitys valvontarangaistusta ja sähköistä valvontaa avolaitoksissa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 17/2010) sisältää mahdollisuu-den tilata valvontajärjestelmä yksityiseltä palvelun tuottajalta. Lisäksi oikeusministeriössä selvite-tään mahdollisuuksia vankikuljetusten yksityistämiseksi. Viranomaistahon syrjäyttäminen vankein-hoidossa ei voi tulla kyseeseen, ei etenkään ensisijaisesti kustannustehokkuuden ja tuottavuusoh-jelman suoraviivaisen toteuttamisen nimissä. Vankeinhoito, joka edellyttää erityistä ammattiosaa-mista, on säilytettävä viranomaisen käsissä.
Vankeuslaki (767/2005) edellyttää, että jokaiselle vangille laaditaan yksilöllinen suunnitelma ran-gaistusajan suorittamista, vapauttamista ja ehdonalaista vapautta varten. Todellisuudessa vankein-hoidon kroonisen resurssipulan vuoksi riski- ja tarvearvioita tehdään vain murto-osalle vangeista ja niiden toteutumisella on myös merkittäviä alueellisia eroja. Tilanne on kestämätön paitsi vankien yhdenvertaisuuden, myös uusintarikollisuuden ehkäisemisen kannalta.
Turvallisuusrakenteita on vahvistettava
Oikeuslaitos on tilanteessa, jossa määrärahojen kroonistuneesta niukkuudesta johtuen kansalaisten oikeusturvaa ja perustuslain edellyttämää tuomioistuinasian käsittelyä kohtuullisessa ajassa ei enää pystytä takaamaan. Samaan aikaan oikeuslaitoksen niukat resurssit on jaettu epätarkoituksenmukai-sesti, eivätkä esimerkiksi poistuneiden lautamieskustannusten säästöt ole ohjautuneet täysimääräi-sesti käräjäoikeuksien henkilöstöresursseihin. Oikeuslaitoksen lisäksi käsittelyajat ovat venyneet kohtuuttomiksi myös muun muassa työttömyys- ja sosiaaliturvan muutoksenhakulaitakunnissa. So-sialidemokraatit ovat erittäin huolestuneita oikeusturvan jatkuvasta vaarantumisesta.
Kehyksissä esitetään vuosittaista 117 miljoonan euron lisäystä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon. Kustannusten nousu johtuu muun muassa pitkittyneistä käsittelyajoista. Nykyisellään turvapaikka-asioiden käsittely onkin riistäytynyt käsistä: käsittelyajat ovat aivan liian pitkiä ja vas-taanottotoiminnan kustannukset lisääntyvät tuntuvasti. Tästä syystä on ryhdyttävä toimiin perusteet-tomien turvapaikkahakemusten karsimiseksi.
Kunnille pakolaisista ja turvapaikanhakijoista maksettavien korvausten ennakoidaan kehyssuunni-telmassa nousevan vuonna 2011 22 miljoonalla eurolla ja kehyskaudella edelleen hieman. Tällä hetkellä noin 600 oleskeluluvan saanutta henkilöä on ilman kuntapaikkaa vastaanottokeskuksissa, eikä heidän kotoutumisensa ole päässyt edes alkuun. Kuntakorvausten tuntuva ja pikainen nostami-nen on välttämätöntä ottaen huomioon kuntatalouden ahdingon ja kuntapaikkaa ilman olevien, oles-keluluvan saaneiden, henkilöiden suuri määrä.
Hätäkeskus uudistus arvioitava uudelleen
Suomalaisten turvallisuuden näkökulmasta myös hätäkeskusjärjestelmän kriisi on otettava resurs-sienjaossa huomioon. Edellisellä hallituskaudella luotiin pohja nykyiselle, vielä voimassa olevalle hätäkeskusjärjestelmälle. Silloisessa hätäkeskusaluejaossa, joka perustui eduskunnan 2001 teke-mään päätökseen, huomioitiin sekä turvallisuusrakenteet että teknisten järjestelmien toimivuus. Tätä muutosta ollaan vasta ajamassa sisään. Nyt hätäkeskusjärjestelmä ja koko pelastustoimi tarvitsevat rauhallista kehittämisvaihetta. Hallituksen käynnistämä hanke vähentää hätäkeskusten määrää luo epävarmuutta niin hätäkeskusjärjestelmälle kuin turvallisuusrakenteellekin. Nykyiset hätäkeskukset on säilytettävä eikä maakuntia saa uudistuksessa suunnitellulla tavalla asettaa vastakkain.
Sisäasiainministeriön toimintamenoissa on turvattava kriisinhallinnan resurssit. Sosialidemokraatit ovat pitäneet järjestelmällisesti esillä laajaa turvallisuuskäsitystä ja mahdollisten turvallisuusuhkien ennaltaehkäistyä. Kriisinhallinta on keskeinen Suomen turvallisuuspolitiikan keino, jolla Suomi osaltaan pyrkii edistämään maailman konfliktialueiden vakautta. Myös rajavartiolaitoksen määrära-hatilanne edellyttää panostuksia rajaturvallisuuden takaamiseksi.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme, että selonteon johdosta hyväksytään seuraava kannanotto:
1. Eduskunta edellyttää, että hallitus korottaa kehyskaudelle suunniteltujen työllisyysmäärärahojen tasoa erityisesti nuorten sekä vaikeasti työllistyvien työttömyyden katkaisemiseksi.
2. Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle esitykset, joilla elvytetään julkisia inves-tointeja ja tuetaan kasvun muita tekijöitä mm. vahvistamalla metsä- ja telakkateollisuuden toimin-taedellytyksiä kokonaistuotannon ja työllisyyden tukemiseksi.
3. Eduskunta edellyttää, että hallitus vahvistaa kuntataloutta estääkseen talouskriisin aiheuttamia kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia ja auttaakseen kuntia selviytymään kasvavista palveluhaasteista. Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta on lisättävä erityisesti lasten ja nuorten sekä vanhusten ja vammaisten julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden parantamiseksi ja kansalaisten ta-savertaisuuden vahvistamiseksi omaishoidossa.
4. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Halli-tuksen on välittömästi puututtava kasvavaan köyhyysongelmaan parantamalla muun muassa työ-markkinatuen tasoa ja luopumalla työmarkkinatuen tarveharkinnasta. Lapsiperheköyhyyttä on vä-hennettävä nostamalla lapsiperheiden toimeentulotuen ja lapsilisän yksinhuoltajakorotusten tasoa.
5. Eduskunta edellyttää, että hallitus puuttuu heti sosiaaliturvan etuuksista tehtävien valitusten kä-sittelyaikojen pituuteen muun muassa vahvistamalla sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan re-sursseja, ryhtymällä lautakuntaa koskeviin lainsäädännön selkeyttämistoimiin Sata-komitean ehdo-tusten mukaisesti sekä järkeistämällä työnjakoa valituselinten kesken.
6. Eduskunta edellyttää, että tulevissa hallintouudistuksissa Suomessa säilytetään itsenäinen ympä-ristöministeriö. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat haasteet, ympäristön- ja luonnonsuojelu sekä kansalaisten oikeuksien takaaminen edellyttävät itsenäisen ympäristöministeriön säilyttämistä.
7. Eduskunta edellyttää, että hallitus turvaa ympäristöpolitiikan ja vihreän talouskasvun pitkäjän-teisen kehittämisen lisäämällä ympäristöministeriön määrärahoja ja tukemalla voimakkaammin joukkoliikenteen kilpailukykyä, ympäristötöitä, energiatehokkuuden parantamista ja kestävää ra-kentamista.
8. Eduskunta edellyttää, että hallitus vahvistaa turvallisuusrakenteita ja oikeusturvaa lisäämällä syyttäjien määrää sekä turvaamalla poliisin, tulli- ja rajavartiolaitoksen toimintakyvyn riittävin re-surssein. Tuottavuusohjelman vaikutukset on arvioitava kokonaisuudessaan uudelleen.
9. Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi nopeasti hätäkeskusuudistuksen toimivuuden turvalli-suuden ja aluerakenteen osalta uudelleen.
10. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömästi toimiin maahanmuuttajien kotoutumisen tehostamiseksi. Kotouttamiseen on varattava riittävästi resursseja. Turvapaikkajärjestelmän on-gelmat on korjattava ja käsittelyaikoja lyhennettävä.
11. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin uusintarikollisuuden vähentämiseksi turvaa-malla rangaistusajan suunnitelmien laatimisen riittävin resurssein ja panostamalla oikeuspoliitti-seen tutkimukseen. Vankeinhoidon ulkoistamissuunnitelmat on pysäytettävä.
12. Eduskunta edellyttää, että hallituksen on korjattava yliopistojen perusrahoituksen puutteet välit-tömästi.
13. Eduskunta edellyttää, että ryhmäkokojen pienentämiseen ja erityisopetuksen uudelleen järjes-tämiseen osoitetaan riittävät määrärahat.
14. Eduskunta edellyttää, että hallitus pitää puolustusmenot parlamentaarisen seurantaryhmän yk-simielisten esitysten mukaisina.
15. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin perusväylänpidon määrärahojen jäl-keenjääneisyyden korjaamiseksi.
16. Eduskunta edellyttää, että raideliikenteen toimintaedellytyksiä ei huononneta, ja että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla voidaan Seinäjoki-Oulu ratahanke toteuttaa yhtäjaksoisesti. Lisäksi eduskunta edellyttää myös, että rautateiden ostoliikennepalveluihin varattujen määrärahojen 30 prosentin leikkauksesta luovutaan.
17. Eduskunta edellyttää, että hallitus panostaa kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen. Asunto-tuotannon korkotuen ehtoja on parannettava puolittamalla omavastuukorko 3,4 prosentista 1,7 pro-senttiin. ARA-vuokra-asuntojen perusparannusjärjestelmä on uusittava siten, että korkotukilainoi-tuksen ehtoja parannetaan ja tuki sidotaan korjausten energiatehokkuuteen.
18. Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää väliaikaisen takauksen ja määräaikaisen täytetaka-uksen käyttöönottoa asuntolainalle tilanteissa, joissa omistusasujan tulotaso romahtaa esimerkiksi työttömyyden, sairauden tai konkurssin vuoksi.
19. Eduskunta edellyttää, että hallitus tehostaa toimia harmaata taloutta vastaan riittävin viran-omaisresurssein ja antaa esitykset ulkomaisten lähetettyjen työntekijöiden verovastuun toteuttami-sesta ja verohallinnon oikeudesta tehdä vertailutietotarkastuksia luottolaitoksissa.
20. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin valtion ja kuntien veropohjan vahvistamiseksi sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.
21. Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee kahden vaalikauden mittaisen julkisen talouden tasapainotusohjelman.
Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 2010
Kari Rajamäki /sd
|
|
| MA |
TI |
KE |
TO |
PE |
LA |
SU |
|
|
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
6 |
7 |
8 |
9 |
10 |
11 |
12 |
|
13 |
14 |
15 |
16 |
17 |
18 |
19 |
|
20 |
21 |
22 |
23 |
24 |
25 |
26 |
|
27 |
28 |
29 |
30 |
|
|
|
|
