| AJATUKSIA - KIRJOITUKSET |
| Julkaistu Helsingin Sanomat 21.04.2008 |
| Metsäteollisuuden kehityksen edellytykset on nyt selvitettävä |
Puuhuollon kriisiytyminen, Venäjän puutullit ja omat metsätalousratkaisumme uhkaavat koko taloutemme, työllisyytemme ja hyvinvointimme perustaa.
Viime vuonna teollisuuden käyttämästä 73 miljoonasta kuutiosta tuotiin 17 miljoonaa pääosin Venäjältä. Tätä taustaa vasten onkin käsittämätöntä, että Suomi puutullitilanteen kärjistyessä seisoi viime talveen saakka Brysselin eteisessä odottamassa EU:n ja Venäjän välisiä ratkaisuja. Olisi välittömästi pitänyt aukaista solmut suorin, kahdenvälisin keskusteluin.
MTK-johtoinen hallitus on istunut katsomossa odottaen kantohintojen nousua ymmärtämättä, että jos metsäklusterin perusta järisee kahden Imatran ja viiden Kemijärven edestä, pinoa jää syntymättä. Myös metsänomistajan edut kärsivät.
Puuhuollon perustaan vaikutti kielteisesti myös 1990-luvun alussa Esko Ahon hallituksen ajama pinta-alaverotuksesta myynnin verotukseen siirtyminen. Pinta-alaverotus, maineestaan huolimatta, tuki kuitenkin tasaista puuhuoltoa ja metsänhoidollista näkökulmaa.
1990-luvun puolivälissä istuneen laajan parlamentaarisen metsälakikomitean metsäpoliittiset ratkaisut edellyttäisivät uudelleenarviointia.
Suomalaisen metsäluonnonsuojelussa korostuu liikaa mustavalkoinen tapa erotella joko vahvan metsätalouden maita tai totaalisuojelun alueita. Metsätalousmaiden ja vahvasti suojeltujen luonnonsuojelualueiden väliin tulee luoda välimuoto.
Valtion metsien merkitys suojelu- ja virkistyskäytön, tasaisen työllisyyden ja puuhuollon osalta on rakennettava niin, että uudet hallintomallit eivät aja valtion metsiä esimerkiksi kantohintaan liittyvän edunvalvonnan välineeksi.
Määräajat, joissa hakkuista siirytään toimenpiteisiin taimikon aikaansaamiseksi, ovat liian löysiä. Kansantalouden etu on, että maanomistaja ryhtyy heti uudistushakkuun jälkeen pikaisesti uuden taimikon aikaansaamistoimiin.
Ensiharvennusvelvoitteesta tulee säätää lakisääteinen metsänomistajan velvollisuus. Nurinkurista on, että MTK:n ja keskustan johdolla 1990-luvulla kaadettu ensiharvennusvelvollisuus on nyt tullut esille Esko Ahon työryhmän kautta ensiharvennukseen liittyvänä erityisveroetuutena.
Nyt tämän veroedun odottelu on lopullisesti halvaannuttanut puuhuollon. Myös ensiharvennuksen osalta vakuustalletusjärjestelmä olisi tukenut metsänhoitolain tavoitteita.
Tänä selontekojen aikakautena talouden ja metsäteollisuuden toimintaedellytysten kannalta keskeinen metsälainsäädäntö ei ole ollut koskaan hallituksen selonteon kohteena. Nyt tarvitaan kuitenkin metsäverotukseen, puuhuoltoon ja metsäteollisuuden kehittämiseen liittyvien vaikutusten selvittämistä. Metsäteollisuuden kehittämisen edellytykset on käytävä perusteellisesti läpi.
Metsäteollisuuden edunvalvonta on sirpaloitunut yksittäisten suuryhtiöiden kvartaalitaloudeksi. Metsäpolitiikan kokonaisuudesta ei selkeästi enää kanneta huolta työnantaja- eikä työntekijäpuolella .
Alempiasteisen tieverkon ja rataosien kunnostamisella ei ratkaista suurta kysymystä Suomen metsäteollisuuden puuhuollon luotettavuudesta.
Tämän vuoksi metsälainsäädäntö, metsien uudistamisen ensiharvennus sekä metsäverotukseen ja metsähoitoyhdistyslainsäädäntöön liittyvät kysymykset on kyettävä käymään läpi laaja-alaisesti. Mieluiten päädytään metsäpoliittisen selonteon muodossa tapahtuviin kansallisiin linjauksiin.
KARI RAJAMÄKI
valtiovarainvaliokunnan varapj.
metsälakikomitean jäsen
1994-1995 (sd.)
Varkaus
|
|
| MA |
TI |
KE |
TO |
PE |
LA |
SU |
|
|
|
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
|
6 |
7 |
8 |
9 |
10 |
11 |
12 |
|
13 |
14 |
15 |
16 |
17 |
18 |
19 |
|
20 |
21 |
22 |
23 |
24 |
25 |
26 |
|
27 |
28 |
29 |
30 |
|
|
|
|
